B! Menneestä on mahdollista oppia jopa mielettömästi. Monesti historiasta kuitenkin jää poimimatta seikkoja, jotka voivat kertoa hämmästyttävänkin paljon ihmismaailman nykytolasta ja saattaisivat auttaa luutuneiden tottumusten muuntamisessa. Esimerkiksi nykyiselle maailmanpolitiikalle pohjan luonut eurooppalainen maailmanvalloitus alkoi samaan aikaan kun maailman ensimmäiset sanomalehdet alkoivat ilmestyä. Muutoinkin ihmiskunta vaikuttaa muuttuneen hyvinkin merkittävin tavoin keksittyään kirjakielen ja saatuaan näin mahdollisuuden kirjata tärkeellisiksi kokemiaan asioita laajamittaisemmin muistiin sekä välittää tietoa uudella tavalla myös sukupolvilta toisille.
Tietoteoriaan pitkemmin pureutumatta, on tosiasioiden ja ymmärryksen välinen suhde silti vähintäänkin kiintoisa myös historiallisesti. Ymmärryksemme tosiasioista kun ei aina kulje käsi kädessä faktojen kanssa: esimerkiksi luonto tai maailmankaikkeus pysyy samana, vaikka meidän käsityksemme niistä muuttuvat. Tosiasia on sekin, että kirjoitetun historian tuottaa aina ihminen, yksilöllinen historioitsija, jolla ei ole pääsyä menneisyyteen, vaan ainoastaan käytettävissä olevaan aineistoon – joka toki on varsin pieni otos siitä, mitä kaikkea maailmassa oikeasti onkaan aikaisemmin tapahtunut. Tämän lisäksi toinen ihminen aina lopulta tulkitsee tarjotun kertomuksen. Jo tästä voi seurata ongelmia, jos ymmärryksemme historiasta ei ole riittävän kattavaa tai todenmukaista. Näin on mahdollista sekin, että historia muuttuu, vaikka menneisyys eittämättä edelleen pysyy samana.
Siitä riippumatta onko kuvamme menneestä täysin oikea, avaa historia mahdollisuuden oppia ymmärtämään maailmaamme, ja historiantuntemus voi auttaa tunnistamaan monia inhimillisiä taipumuksia sekä jossain määrin ohjaamaan inhimillistä toimintaa. Erilaisia historioita ihmisillä riittää suurista pieniin ja joukkoon mahtuu luonteeltaan hyvinkin erilaisia katsauksia kuluneista ajoista. Esimerkiksi globaalihistoria kertoo ihmiskäänteistä globaalista näkökulmasta, kulttuurihistoria käytännön tavoista olla ja ajatella menneinä aikoina, kun virallinen historiankäsitys puolestaan povaa ja kuvaa jatkuvaa kehitystä.
Ecce homo
Menneisyyttä vasten tarkasteltuna näemme itsemme toimijoina, jotka ovat sisäisessä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Maailman voi sanoa muuttuvan ihmisen kannalta karkeasti ottaen niin, että vaikutusvaltamme ulkopuoliset tekijät eli ihmisen ulkoiset rakenteet (kuten esimerkiksi ilmasto tai ympäristö) muuttuvat ja ihmiset reagoivat näihin muutoksiin sopeutumalla. Sopeutuessaan uusiin olosuhteisiin ihmiset alkavat myös muuttaa olosuhteitansa ja tämän jälkeen ihmisten käyttäytyminen puolestaan alkaa muuttua, mistä seuraa jälleen uusia rakenteita, joihin tulee sopeutua.
Aika on suhteellinen käsite, pohjimmiltaan puhdas ihmiskeksintö, jonka avulla jäsennämme muuttuvaa maailmaa. Ihmiseen suhteutettuna esimerkiksi ilmasto muuttuu hitaasti, yhteiskunnat nopeammin, ja tavallisen ihmisen elämä sekä politiikka puolestaan hyvin nopeasti. Tavallaan kunkin ilmiön tahti on määrätty, mutta näiden hitaasti ja nopeasti muuttuvien asioiden suhde toisiinsa vaihtelee aikojen saatossa, puhumattakaan nimenomaisesti ihmisten suhtautumisesta näihin muuttujiin. Lopulta elämme nyt ajassa, jossa monet ihmiset uskovat mielellään maailman kehittyvän lineaarisen mallin mukaan, vaikka kokemuskin kertoo tilanteen olevan toinen, vähemmän mustavalkoinen ja loogillinen. Väitetysti tämäkin kokemuksellinen kummallisuus voi liittyä kirjakielelliseen nykyelämäämme.
Toisaalta kirjoitetulla historialla ei lopulta välttämättä ole mitään merkitystä, sillä vasta käsitetty historia esimerkiksi ilmastoon liittyen on merkityksellistä ja ohjaa osaltaan vaikkapa ympäristöpolitiikan suuntauksia. Näin ratkaisevaksi tekijäksi jää lopulta meidän nykyinen ymmärryksemme ja siitä juontuva käytös. Kun nyt olemme päätyneet aikaan, jolloin ymmärrämme entistä paremmin vaikkapa ihmisen toiminnan vaikutuksia biosfääriin ja ilmastoon, meillä on mahdollisuus oppia menneestä ja toteuttaa sopeutumisessamme optimaalisempia toimintamalleja.
Muistettakoon vaikkapa, että edustuksellista demokratiaa, eli politiikkaa sellaisena kuin sen tunnemme, ei ole ollut olemassakaan kuin hetken: demokratia on keksitty vasta sellaisessa historiallisessa vaiheessa, jolloin ihmiskunta on alkanut käyttää fossiilisia polttoaineita. Entistä kiintoisamman tilanteesta tekee se, että moderni yhteiskuntamme on rakennettu fossiilisten polttoaineiden käytön varaan. Esimerkiksi ilmastonmuutosta voi näin katsastella yhteiskunnallisena ongelmana, joka aiheutuu fossiilisten polttoaineiden kiihtyvästä käytöstä. Hieman paradoksaalisesti kuitenkin koetamme ratkoa tätä ongelmaa instituutioilla, joita ei ollut olemassakaan ennen kuin aloitimme tämän polttoharrastuksen.
Luontoympäristö historian valossa
Kun maailmanhistoriaa on kirjoitettu ihmisen näkökulmasta, on punaisena lankana punoutunut mukaan ajatus luonnosta ihmiselle annettuna lahjana. Luontoympäristön käyttö on pitkään nähty pitkälti itsestäänselvyytenä, ja ihmisen toteuttavan tarkoitustaan muokatessaan ja hyödyntäessään luontoa itselleen sopivalla tavalla. Tätä on siivittänyt sekin ajatus, ettei ihminen voisi tehdä suurempia virheitä näin toimiessaan, saati todella vaikuttaa luontoympäristöön muutoin kuin myönteisesti.
Äitimaalta ja muilta kotimaapallomme asukkailta lajimme laajamittainen kansoitusoperaatio kuitenkaan tuskin on jäänyt huomaamatta. Ihmisen historia on todellakin varsin lyhyt kotiplaneettaamme nähden, vaan monin paikoin tavattoman ja tarpeettoman tuhoisa luonnoltaan. Historia opettaa meille myös, että ihmisen ja ympäristön suhde ei ole vakio, vaan suhteen toteutumiseen ja vaihteluun vaikuttaa se, minkälainen yhteisörakennelma ihmisen ja ympäristön välissä vallitsee. Edellytyksenä ihmisten ohjaamiselle ympäristövastuulliseen toimintaan näyttää siis pohjimmiltaan olevan ympäristövastuullinen yhteiskunta.
Kuulemma John F. Kennedy listasi aikoinaan tämän vuosituhannen kolmeksi ongelmaksi väestön, ympäristön ja politiikan. Muistamme jossain väitetyn näistä suurimman riskin olevan politiikka, sillä väestöongelmista selvitään jos tiedetään mitä tehdään, samoin ympäristöongelmista, mutta politiikka ratkaisee sen, tehdäänkö yhtään mitään tai tehdäänkö jotakin todella hölmöä. Mikäli näemme asian näin, toivokaamme kovasti, että poliitikkoihmisetkään eivät päädy sijoittamaan elämäänsä loputtomiin hölmöilyihin.
Ihminen, Homo sapiens, on luonto itse eli itsessään erottamaton osa luontoa, elinplaneettaamme. Dynaaminen vuorovaikutuksemme kotimaapallomme kanssa tarkoittaa myös, että esimerkiksi mainitut ilmasto-olot ovat vaikuttaneet ihmisiin aina ja paljon, eivät ainoastaan nyt. Lopulta erilaiset muutokset ympäristössä vaikuttavat puolestaan siihen, miten ihmiset pystyvät elämänsä järjestämään. Kenties historiasta voi myös oppia, että maailmaa ei voi hallita, mutta omaa ympäristöä – tarkoittaen tässä yhteydessä nimenomaisesti kunkin ihmisen yksilöllistä elämää valintoineen ja tapoineen – pystyy kyllä hallitsemaan.
Historia lienee oikeastaan opettanut meille lähinnä, että ihmisten toiminnan ennustaminen on epävarmaa, yksinkertaisesti koska elämä ei ole muutoinkaan säännönmukaista tai mustavalkoista, vaikka ihmismieli monesti niin halajaa uskoa. Historia meitä silti opettakoon, Namaste.
Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:
Raisa Simola & Ensio Puoskari; Afrikkalaisen filosofian antologia
Friedrich Nietzsche; Ecce homo – kuinka tulee siksi mitä on
Mary Shelley; Frankenstein: Uusi Prometheus
Paul Roland; Ikiaikojen viisaus
Alex Haley; Juuret
Elias Lönnrot; Kalevala
Kungfutse; Keskustelut
Khalil Gibran; Maan jumalat
Jules Verne; Pariisi 1900-luvulla
Torsti Lehtinen; Sofian sisaret
Alan W. Watts; The Book: Keitä me olemme
Väinö Linna; Täällä Pohjantähden alla
Toim. huom.
Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.
Tekstiä somistava Lagerspetzin lainaus löytyy Juha Räikän ja Helena Siiven toimittamasta kirjasta, Ajattele, filosofoi, joka kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!
Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, esimerkiksi pääkuvan dinosaurus on kuvattu Seitsemisen kansallispuistossa, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!
